Kurvikkaat muodot ja syvä jytinä veivät sydämen
Autoharrastaja Jarkko Rannelma ajaa museorekisterissä olevalla Corvetellaan muutamana kesäpäivänä yhteensä toistasataa kilometriä. Tallissa odottaa vielä yli kymmenen muuta. Ihastus on lievä ilmaus miehen ja automerkin suhteelle.
Kohtuullinenkaan sade ei haittaa avoautolla ajoa. 80 kilometrin tuntivauhdissa sade yksinkertaisesti kääntyy ilmavirran mukana avo-ohjaamon yli ja jättää matkustajat ikään kuin kuplaan.
Lippalakki – tai naisellinen huivi – olisi sen sijaan hyvä olla. Vauhti tuivertaa tukassa ja ilmansaasteet tarttuvat hiukseen niin, että kestokampaus on valmis.
12 Corvettea saa riittää
Jarkko Rannelman vuoden 1970 Corvette Stingray Roadster murahtaa pehmeästi. Ärhäkkyys nousee pintaan heti ensimmäisessä kiihdytyksessä. Vauhti nousee nollasta sataan viidessä sekunnissa.
Ajopeliä ei ole tehty mukulakivillä kruisailuun vaan sileäpintaisilla radoilla kiitämiseen. Ääni ja suoritusteho ovatkin tekijät, jotka Rannelmaan alun perinkin vetosivat.
– Harrastus alkoi 1980-luvulla. Nyt tallissa on 12 Corvettea, että eiköhän se ole riittävästi, tämä renkolainen naurahtaa.
Auto kuin nainen?
Rannelma ei edes tarkkaan muista, mikä oli sytykkeenä Corvette-rakkauteen; ehkä se oli joku amerikkalainen elokuva tai autolehti. Mutta sen hän myöntää, että auton muodot menivät heti ytimeen.
– Onhan tässä ne auton muodot, pyöreys ja kapea keskeltä kuin coca cola –pullo, jotka vetoavat mieheen kyllä.
Vuonna 1987 ostettu ensimmäinen Corvette on sekin avomalli, vuodelta 1969.
Amerikkalaisessa punaisessa urheiluautossa itävät selkeästi flirtti-itiöt. General Motorsin vuodesta 1953 valmistamat Corvetet kääntävät katseet ja niillä on helppo hurmata.
Rannelman oma puoliso oli seurustelun alettua kuitenkin viikkoja tietämätön miehen urheiluautoharrastuksesta. Rannelma virnistää, että vaimovalinnan perusteena oli ihan muut tekijät kuin autoonmenevyys.
Museorekisterissä oleva menopeli on ollut ajossa tänä vuonna viisi päivää. Viime kesänä päiviä oli kaksi.
– Ajelen eri autoilla, joten yhdelle ei niin paljon ajoa tule. Jos 150 kilometriä kertyy, se on aikalailla se, mitä tällä ajaa.
Sisikuntaa jytisyttävät äänet
Moottorin ääni synnyttää miehessä mielihyvää, jota on vaikea sanoin selittää. Se pitää kokea, Rannelma sanoo ja kuvaa moottorin syvää jytinää sanalla kaunis.
– Varsinkin vanhimmissa Corveteissa on hyvin alkukantaiset äänet, uudemmat vähän suhisevat.
Auton omisti huumeiden väärinkäyttäjä, joka yritti ampua haulikolla, kun menin hakemaan autoa.
JARKKO RANNELMA
Corvetten lasikuiturunko oli aikoinaan hyvin edistyksellinen ratkaisu. Muovirakentamista arvosteltiin autopiireissä hyvinkin tiukkaan 1960-1970-luvuilla. Ketterästä ja nopealiikkeisestä korvetti-sotalaivasta nimensä saanut Chevrolet Corvette oli muotoilultaan kuitenkin sellainen, jonka runko ei peltiin taipunut.
Jarkko Rannelma luulee tietävänsä, että unelma-Corvetet on nyt nähty ja tallissa oleva valikoima on harrastajaa hyvinkin tyydyttävä. Toki hän lisää ”ellei satu tarttumaan mukaan”.
Lukuisilta autonhakureissuilta on varastossa paljon muistoja.
– Huimin tarina on ehkä se, kun yritin ostaa vuoden 1966 farmari-Corvettea, joita oli tehty USA:ssa vain muutamia kymmeniä. Auton omisti huumeiden väärinkäyttäjä, joka yritti ampua haulikolla, kun menin rahojen kanssa hakemaan autoa.
Finnvette 